myyn ”vähän” vanhemmat kisakuulumiset

muutaman merkinnän verran sitä sai aikaiseksi päivittää blogia ja kuinkas sitten kävikään… oheinen bloggausluonnos löytyi bittiavaruuden kätköistä, joten julkaistaan se pois. jospa sitten joku päivä saisi aikaiseksi jonkinlaisen kausikoosteen.

mymmelin kisahistoriikkia kesä-heinäkuulta:

19.06.10 svkl hyv 350m sij. lähdössä 5 whippetiä: ice power, frida, jx-benito ja nn-beisla. myy sai hyvän lähdön, mutta pussittui kaarteessa ja jäi joukon hännille. sieltä se sisukkaasti onnistui kirimään itsensä toiseksi. aika 24,00 ei sinänsä päätä huimaa, mutta suoritus oli mielestäni tosi hieno. pikkuinen kirppunen tsemppasi itsensä kakkospallille aika kehnosta paikasta. nuori ip voitti kisan ajalla 23,10, onnea! 🙂

03.07.10 svkl derby oli meidän kalenterissa mymmelin kauden tärkein ratakisa. kisapaikalla kävi ilmi, että derby juostaisiin urosten ja narttujen kesken, koska osallistujia ei ollut riittävästi erillisten titteleiden jakamiseen. helteisen päivän loppusaldo oli a-finaalin kakkostila omalla uudella ennätysajallaan 23,52! 🙂 pörröhousu kuitenkin näytti, ettei kuumuus ainakaan häntä hidasta. finaaliaika oli yli kymmenyksen parempi kuin ae-aika.

24.07.10 grl espoon eläinsairaala oaks juostiin championship-kisana vähäisen osanottajamäärän vuoksi. kisakavereina felonia ja panthera. kyseessä kauden eka pitkä matka ja takana muutaman viikon hellejakso. onneksi kisapäiväksi osui poikkeuksellisen viileä (15 C!) ilma. myy oli hyvissä fiiliksissä ja jopa melko rauhallinen. lähtökopista nro 3 neiti ponkaisi aivan ulkoaitaan kiinni palatakseen kaarteisiin sisään. peto juoksi aivan suvereenisti ykköseksi, mutta mimillä ja myyllä oli pientä kilpailua. mymmeli alkoi kiriä maalisuoralla, muttei ennättänyt ulkoradaltaan ohi. sen sijaan kunto riitti vielä maalin jälkeiseen ohitukseen, mikä kertoo kyllä ihan mukavasti kestävyydestä. varsinkin kun matkaa kertyy mittariin muutama metri enemmän kuin kisasiskoilla 🙂

 

finn-speeds sprinttiderby -10

alkuerät 30.05.

tikkujalkatiimiä pääsi tämän vuoden sprinttiderbyyn edustamaan myy. alkuerässä pikkukilpuri yllätti hienolla suorituksella juosten oman ennätyksensä 21,88. paitsi että aika oli aivan mahtava, myy pysyi isojen poikien (ja pentin ;)) kyydissä yllättävän mukavasti. myy oli päivän 7. nopein whippet ja ensimmäinen sprinttiderbystä karsiutunut koira.

06.06.

myyn oli tarkoituksena osallistua teemer-lohdutusfinaaliin, mutta ice powerin poisjäänti avasikin sille portin sd-finaaliin. treenarin hurja kisajännitys ei onneksi tarttunut koiraan. myy oli hyvin keskittynyt tulevaan kisaan, eikä tälläkään kertaa hötkyillyt turhia verkkaillessa. sen sijaan kaikki finalistit puhkesivat kimakkaan yhteishaukkuun jo ennen esittelyä, peittäen mm. kuuluttajan äänen tehokkaasti alleen 🙂 yleensähän tämä korviahuumaava meteli alkaa vasta lähtökopeilla.

myy sai jälleen hyvän startin, vaikka häntä hetken vipottikin takaveräjän alta huolestuttavasti. muut wiipottimet kävivät kahinaa kiskopaikasta, mutta mymmeli juoksi omia polkujaan ulkona. takakaarteessa se oli ainakin muun ryhmän kanssa jotakuinkin samassa tahdissa. koska näkyvyys kopeilta maalisuoralle on olematon, kisan lopputulos oli voittajaa lukuunottamatta täysin pimennossa. siinä sitten jännitettiin palkintojenjaossa, että kuinka käy.. hyvinhän siinä lopulta kävi. piskuinen myy pinkoi neljänneksi parantaen edellisviikon aikaansa vielä kuudella sadasosalla. nyt mentiin jo hurjaa 14,90m/s vauhtia! kiitokset kisakumppaneille ja onnittelut kaikille hienoista juoksuista!

olen todella tyytyväinen myyn juoksuun kokonaisuudessaan näissä kauden ensimmäisissä ratakoitoksissa. tytön kunto on kohdallaan, kuten tiesinkin. silti neidin kellotukset hiukan yllättivät, toki iloisesti 🙂  molemmat lähdöt ovat olleet todella nopeat, siinä on aivan selvä parannus suhteessa viime kauteen. juoksulinjat ovat koko lailla ennallaan, mutta myy kulkee ehkä inasen sisempänä kuin viime kauden lopussa. railerin menoltahan tuo ympyriäinen tyyli vahvasti vaikuttaa. myyn vietti on, jos mahdollista, yhä vahvempi ja ehkäpä sillä on myös iän tuomaa itseluottamusta. vanhat varvasvammat eivät toistaiseksi ole ilmoitelleet itsestään (kop kop). tästä lähtötilanteesta on mielenkiintoista lähteä kauteen! 🙂

ohessa linkki anu lahdenpohjan kuvaan maalisuoralta ja alla parosen jonnan otos.

 

kesätauko

team tikkujalat on pitänyt blogikesälomaa. sen aikana onkin ehtinyt tapahtua yhtä ja toista. molemmat tikut aloittivat juoksuaikansa juuri parahultaisesti heinäkuun alussa ennen grl:n leiriviikkoa. sinnehän tiimi oli nyt ensimmäistä kertaa suuntaamassa tutustuakseen pohjoiseen rataan ja koiraleiritoimintaan. asuntovaunut oli vuokrattuna ja kapsäkit likipitäen pakattuna, kun menkkapöksyt marssivat esiin yksissä tuumin. siihen oli kaatua koko leirisuunnitelma, koska eihän juoksuaikaisen nartun kanssa ole mitään asiaa kilpailualueelle, jossa oli tarkoitus majoittua. saatika sitten kahden juoksuaikaisen nartun.. hikipäässä sitten soiteltiin ympäri ämpäri, jotta suunniteltu ja odotettu retki voisi toteutua. lopulta paikalliset ravimiehet antoivat meille luvan yöpyä maillaan ja saimme lähtöluvan.

leiriviikko olikin mitä mainioin kokemus! se oli ihan mahtava tilaisuus tutustua ihmisiin, koiriin ja lajiin  syvällisemmin.ja toki ihan puhtaasti pitää hauskaa hyvässä seurassa 🙂 harmillista oli toki se, ettei iida päässyt radalle lainkaan. myyllähän sitä mahdollisuutta ei olisi varvasvamman takia ollutkaan. itseasiassa myyn varpaalle viikon ”asuntovaunuaresti” teki selvästi hyvää. mutta leiriin palatakseni: miksei whippeteille/whippetharrastajille järjestetä moista leiriä jonkun arvokilpailun yhteyteen?! mikä olisi ollessa, kun viikon aikana voisi halutessaan juoksuttaa koiraa kolmessa kisassa, osallistua kisajärjestelyihin, seurata pentutreenejä ja jännittäviä kisasuorituksia.. ja ennenkaikkea viettää mukavaa aikaa muiden harrastajien kanssa: rupatella kaikkia yhdistävistä asioista eli koirista ja ratajuoksusta.

muutama otos leiriviikon ajalta:

 

kirsunmitta ja juhannusyön taikaa

iidan kanssa vietimme juhannusaattopäivää sateisessa säässä hyvinkäällä. siellä konkretisoitui tuo paljon puhuttu kirsunmitta yllä olevassa mainiossa laihon jukan ruudussa. mittaa blancan kirsulle saatiin kaksi sadasosaa. tiukka kisa mummeleilla:)!  vetskulähdössä siis iida 6 vee, blanca 7 vee ja topi 8 vee. komea kolmikko ja kepeästi nousi tassu, voittajan aika 19,05.

juhannusyön taikaa todistimme team zoomin ja suutarilan pipsan ja laurin kera.  osansa taikuudesta tarjosi myös laurinlahden oma poika, mr. enzo. niin kaukana, mutta virtuaalisesti hyvinkin lähellä. mikäli alanvaihto tulee taas jossain kohtaa ajankohtaiseksi, niin meillä tuntuisi olevan annettavaa elokuvateollisuudelle. rainalle on jo nimikin olemassa, näyttelijöiden taiteilijanimistä nyt puhumattakaan. koekuvauksissa yhteistyö sujui notkeasti ja kuvaustauoillakin viihdyttiin yhdessä. (peeäs. pipsa pahoittelut rikkoutuneista tyynyistä! niin voi joskus käydä, kun tytöt liikaa innostuu..)

kiitos ja anteeksi.

t.l.

 

voihan v…varvas!!

eli kyllä, tai paremminkin ei: mymmelin varvas ei ole kunnossa. tapaus varvashan sai alkunsa grl:n ryhmäkokeessa helatorstaina. kivikovalla radalla sattui jotakin ja kotiutuessa autosta hyppäsi kolmajalkainen myy. kuvissa näkyi miinusta, eli ei mitään poikkeavaa. jonkinlainen pehmytkudos-/ligamenttivamma siis? remmilevossa oltiin reilut kaksi viikkoa ja sitten hiljalleen vapaita harjoituksia koiran ollen oireeton.

viime viikolla myy sitten juoksi svkl:n kilpailukirjan kartanolla ongelmitta. seuraavana päivänä vapaissa harjoituksissa hetkellistä aristusta, mutta sen jälkeen täysin oireeton. ei ontumista eikä kipureaktiota taivuttelulle. kunnes tohtori niemi tänään turussa sai aikaan kipureaktion taivutuskokeessa, mikä oli tietenkin selkeä este suunnitellun trialin juoksemiselle. ilmeisesti eilinen spurttailu mökillä oli liikaa toipuvalle varpaalle 😦 voi itku ja hammasten kiristys! parin viikon saikku ainakin tiedossa, jos ei neljän tai jopa kuudenkin. huippua. koska mymmeli ei systemaattisesti oireile varvastaan liikutettaessa, se tekee vamman ikäväksi seurata ja hoitaa. kyllähän tilanne korpeaa itsensäkin takia, mutta ennen kaikkea koiran. vielä monta viikkoa narun jatkona, kun sen hermot eivät sellaista elämää kovin hyvin kestä. se on tullut tässä viime aikoina opittua. vaan minkäs teet, urheilija ei tervettä päivää näe, jne.

muuten kuuluu hyvää. isoformula voitti 325m veteraanilähtönsä turussa tänään, aikaan 21.86. Aika tosin on käsiaika, mutta kuitenkin iidan ennätys ko. matkalta. vastassa olivat tiukat kisakumppanit vili ja sisko, eli barrichello ja färiline. olosuhteet eivät vaikuttaneet kovin lupaavilta: rata oli paikkapaikoin kovan sateen jäljiltä vetinen ja hyllyvä. sisärata tuntui kuitenkin olevan hyvässä kunnossa, jopa ihmeen kimmoisa (lainaten jaskaa, joka teki kävelytestin kolmoskaarteessa:)). päivän toisessa whippetstartissa juostiin myös erittäin kovia aikoja: patu (big silver) voitti aikaan 21.27 ja tomppa tuli kakkoseksi kymmenyksen hitaammalla ajalla. paitsi että koirat ovat tietysti huippukunnossa, niin wipukoiden keveys lie valtti tänään. greystä ainoastaan upea eijas´s choice lähenteli rataennätystä. tämä lausunto tosin näppituntumalla, ilman mitään tieteellistä näyttöä. tuloksia kun ei vielä ole missään saatavilla.

tikkuduon emäntä alkaa pakottautua hereille pepinjälkeisestä koomatilasta ja lupaa päivitellä tätä sivustoa vähän tiheämmin tästedes. jokunen uskollinen täällä on näköjään jaksanut vierailla hiljaisuudesta huolimatta. kiitos siitä! ❤