kisaraportti ja korkean koulun liikkeitä

sairasvuoteen pohjalla on sopivasti aikaa päivittää blogia.. kartanolla järjestettiin hvk-cup-kilpailu viime keskiviikkona ja tiimin tytöt juoksivat kisassa sijoituslähdöissä. ensin oli vuorossa myy lähdössä 2. alkupään startti olikin hyvä, koska muuten treenari olisi ehtinyt jännittää itsensä ihan hermoraunioksi 😉 myyllä oli viiden koiran lähtö, melko kokemattomia kilpailijoita kaikki tyynni. toivoin myylle ulkokoppia, koska ns. suorawiderin vikaa tytössä tuntuisi olevan. tämä on kotikutoinen termini määrittelemään suorat ulkona ja kaarteet sisällä juokseva myy. arpaonni ei luonnollisestikaan suosinut ja myy sai kakkoskopin. lähtökoppi auki ja koirat matkaan! aivan mahtavasti myy pysyi omalla kakkosradallaan koko lähtösuoran. hiukan ennen kaaretta se teki katoamistempun, eli huikean loikan ulkoradalle sopivasti auenneesta välistä. se ilmeisesti oli koko ajan väijynyt tilaisuutta päästä väljemmille vesille. jaska s. sai tilanteesta hyvän kuvan. tämä on viimeinen ruutu jossa myy näkyy, lopuista se rajautui kirjaimellisesti ulos. no, myyn juoksulinjat nyt vain sattuvat olemaan hiukan persoonalliset, kuten neiti muutenkin:). ehkä tuosta myyn ”neliöstä” saadaan joskus vielä ovaali… aika oli ihan mukava 19,56. kaikenkaikkiaan olin tyytyväinen juoksuun, kun vielä loukkaantunut varvaskin on pysynyt oireettomana.

iida pääsi pinkomaan kahden maxwin-vetskun, ayschan ja bravon kanssa lähdössä 5. kisasta muodostuikin varsinainen jännitysnäytelmä! iida ja ayscha taistelivat  voitosta verisesti (onneksi vain vertauskuvallisesti) maaliviivalle asti. iida vei lopulta voiton kuuden sadasosan erolla kauden parhaalla ajallaan 18,87! hieno tyttö!

omien koirien mukavat suoritukset lämmittivät mieltä, mutta samoin kaverikoirien hienot juoksut. onnea treenareille mm. nuorten eb-veljesten vahvoista esityksistä! erityisen iloinen olen kuitenkin pepin siskon sanin hienosta juoksusta! onnea raijalle ja sanille omasta uudesta ennätysajasta :)!

sitten jotakin ihan muuta. nuori gustav on kotiutunut mainiosti. se on hyvinkin kiltti ja herkkä poika kotioloissa, ulkona taas tulta ja tappuraa positiivisella tavalla. uudet tilanteet se ottaa vastaan rauhallisesti, se ei turhia stressaa tai hötkyile. alkuaikojen autoiluinhokin alkaa väistyä ja kaveri osaa  jo kisapaikallakin relata autossa nukkuen.  kokonaisuutena tämä tapaus greynpentu on paljon helpompi kuin ennakko-oletukseni oli (edelleen sanon tässä kopkop). yllätyksenä tuli ainoastaan se, että greyt (tai ainakin tämä yksilö) osaa klassisen korkean kouluratsastuksen liikkeitä. nimittäin lenkillä vieras houkuttelevan näköinen leikkikaveri tai ihan vaan pieni virtapiikki saattaa poikia oheisia liikkeitä:

”Korkean koulun hypyt kehitettiin alun perin ratsuväen käyttöön taistelussa. Niiden tarkoituksena oli pitää vihollisen jalkamiehiä loitolla, joskin on epäselvää onko näillä liikkeillä koskaan ollut käytännön merkitystä sotatantereella. Muita korkean koulun liikkeitä, piaffea, passagea ja levadea esitettiin jo Xenofonin aikaan. 1600-luvun kouluratsastuksessa esitettiin seitsemää erilaista hyppyä ilmaan, mutta nykyisin niistä esitetään vain kolmea tärkeintä: levade, courbette ja capriole.” (lähde wikipedia)

eräs ystäväni totesi, että voin greyn myötä haudata orastavat poninostohaaveet,  koska ”tässä greyssähän on sulle poninkorvike” (liekö viitannut kokoon?). totta, kyllä tämä meidän ”poni” näköjään onkin sitten monipuolinen otus! enpä muista kuulleeni ponista, joka olisi juoksija ja hallitsisi silti korkean koulun vaativimpia liikkeitä.. 😉