16.05. w-h maastomestaruus

viime lauantaina piipahdimme mustialassa whippet harrastajien maastomestaruuskisoissa. lähdimme reissuun enskan ja sallan kanssa. taisimme olla aikamoinen ryhmä rämä, kun olimme sallan kanssa vähän toisaikaisia molemmat. onneksi paikkasimme toisiamme minkä kykenimme ja selviydyimme päivästä lopulta aika mallikkaasti 🙂 sitten kisareporttiin:

tapaus myy: rata oli pienellä kaltevalla pellolla, josta hyvä osa oli taas täysin näkymättömissä. porukastamme mymmeli juoksi ensin parinaan pikkuneidin born to smile. juoksu näytti hyvältä, siltä osin mitä oli nähtävissä. mutta: pikkulinnut lauloivat hetken päästä, että jotakin kontaktia oli ollut myyn taholta. sydän kylmänä piti sitten odotella tauolle asti, että pääsisi selvittämään asiaa ylituomarin kanssa. voin kertoa, että olipa rankka odotus. toisella olkapäällä istui piru suputtamassa korvaan kaikkia maailman kauhukuvia diskikoirasta ja harrastuksen kuoppaamisesta. toisella sitten pikkuinen enkeli myyn muodossa yritti pehmitellä, että enhän minä, vahvaviettinen ammattiurheilija… no, nymanin mikan kanssa selvitimme tilanteen ja hän rohkaisi laittamaan ”diskimyyn” finaaliin. näin tein, eikä onneksi tarvinnut katua. myy teki loistavan hienon juoksun saaden 243 pistettä. kävi ilmi, että alkuerässä myy pareineen oli kadottanut vieheen notkelman kätkössä. tässä vaiheessa mymmeli oli tuupannut iitaa kopallaan, ei kuitenkaan onneksi diskin arvoisesti. ja mikä tärkeintä, ajo oli jatkunut välittömästi koirien taas paikallistettua pupun.

olin jo aikeissa jättää finaalijuoksun väliin, jottei juoksussa tapahtuisi lisää ikäviä yllätyksiä. enhän toki halunnut riskeerata kanssakilpailijoiden turvallisuutta. asiallinen, mutta miellyttävä palaveri ylituomarin kanssa puolsi kuitenkin osallistumista. ja onneksi lähetin myyn matkaan, koska suoritus oli kuin olikin moitteeton, kuten pitikin.tapaus myy osoitti, että kisatilanteessa ”härkkimätönkin” koira voi yllättää ikävästi, kun viehe katoaa. lopputuloksissa myy oli sijalla 10/14.

tapaus iida oli vanhan kertausta. ikiluotettava (sic!) duunarimummeli vetäisi takuutyönä kaksi nättiä juoksua, tuloksena yli 48cm narttujen  kolmossija 🙂

enskapenska juoksi mahtavan hyvin ja sijoittui toiseksi luokassaan. muista sökövinttiläisistä ada-polo loukkaantui, mutta sijoittui hyvin. ihana ilma, hyvä seura ja jopa tapaus myy tuottivat jälleen yhden mielenkiintoisen ja mukavan kisapäivän. kiitos kaikille kisakavereille!