09.05.09 hyvinkää: orkp sprinttiderby alkuerä+ trial

tänään säänjumala ei ollut suosiollinen, eikä hesarin sadetutkaan ollut luottamista. enemmän tai vähemmän kovassa sateessa juostiin päivän kisa. onneksi varustus oli kohdallaan. nimittäin tavallinen talkoopestini toimistossa olikin juuri tänään vaihtunut kiinniottoon..

liekö puntari ollut mutainen (ja oli se!), mutta lievästi ylipainoinen iida painoi vielä hieman enemmän kuin viime viikolla :/ 300gr oli tullut painoa lisää, mutta onneksi muut kanssakilpailijat valittelivat samaa.. myy sensijaan kyllä taisi olla samassa painossa kuin viime viikollakin. mutta kuten hatakan aarne totesi: peili käteen! ja näinhän se menee juu, kuten tuo suuri pudottaja joutui omaltakin osaltaan toteamaan

iida osallistui  tänään sprinttiderbyyn, jota sponsoroi tänä vuonna oravikosken konepaja. kisa juostiin 280m  matkalla, kuten kisan nimikin kertoo. kisassa oli koiraa vaille täydet kaksi startillista osallistujia ja iida jälkimmäisessä lähdössä. ensimmäisen startin voiton vei velipoika papu, toiseksi delaware ja kolmanneksi al capone. ajat olivat kovia, alle 19 sekunnin. iidan juoksuseurana olivat even faster, bb-kleopatra, zephyros, el diablo ja tuulihattu. iida sai hyvän lähdön ja piti kakkos-kolmostilaa tiukasti. viimeisessä kaarteessa se ajautui hiukan ulos ja sai pistää tassua toisen eteen pitääkseen paikkansa. finka (even faster) kiri hienosti ja tytöt tulivat samalla ajalla maaliin. ilmeisesti iida oli kuitenkin viiksenmitan edellä, koska se merkittiin kolmanneksi. finaalipaikka oli tosi suuri ja iloinen yllätys! voiton vei nemo ja kakkoseksi tuli tiki. jauhiaisilla oli mitä mainioin kauden aloitus, onnea vielä mansesteriin!

mymmelin soolokoehan jäi käsikellon varaan viime viikonloppuna. siksi se joutui juoksemaan trialin tänään saadakseen luokituksen ja päästäkseen edelleen ryhmäkokeeseen. tekniset häröt kiusasivat tänäänkin ja 350m trial muuttui pitkälle matkalle, koska vain siltä sai sähköisen ajan. pikkumimmi pääsi siis todelliselle koitokselle kaatosateessa. se starttasi ehkä inasen nopeammin kuin viimeksi. juoksulinjoista voisi sanoa, että kyllä se taitaa aikalailla widerin puolelle kallistua. kaarteissa se haki sisään, mutta suorat se veti viitos-kuutoskaistaa saaden ajan 34,30.

nyt katselen pihalle ihastellen ja ihmetellen sinitaivasta ja ilta-auringon kajoa. täällä sisällä kaksi väsynyttä mutta onnellista makoilevat tahoillaan, pesukone laulaa kurapyykki sisuksissaan ja gore texit roikkuvat kuivamassa. mutta siitä viis ja vaikka päivällä keli oli jotakin ihan muuta, niin mieli on hyvä ja rauhallinen. olipa mukava koiraharrastuspäivä!

kausi käynnistyi

myy juoksi grl:n soolokokeen hyväksytysti 350 metrin matkalla hyvinkäällä viime su. käsiaika ei ollut kovin päätähuimaava (24.67), mutta menihän tuossa kopista jalkautumisessa taas pieni hetki. se on se takaoven imu edelleen melkoinen, kuten viime kauden päättyessäkin. paksu häntä se vaan heilui iloisesti oven alta pupua odotellessa. joo, paljastuimme, koppitreeniä ei olla tehty sitten syksyn… muiltaosin juoksu sujui ihan hienosti: juoksulinjakin löytyi sisempää kuin tauolle jäätäessä, hyvä niin.  koska emme maalikameran toimimattomuuden vuoksi saaneet virallista aikaa, myy juoksee ensi la kisassa trialin saadakseen luokituksen ryhmäkoetta varten. iida jäi vielä odottamaan tulevaa lauantaita avatakseen oman kautensa.

Peppi 07.12.2005 – 27.04.2009

” and you’re a million miles away
i’ll never get a chance to hold you…”

meille niin rakas peppi on lähtenyt pieneksi mustaksi enkeliksi koirien taivaaseen. sen ainutlaatuista luonnetta, silmiähivelevää kauneutta, pikku harakanvarpaita ja kaikenmoisia kepposia jäämme nyt kipeästi kaipaamaan. kunpa vain olisimme saaneet pitää pepin luonamme vielä pitkään. mutta ei edes maailman vahvin whippettyttö pystynyt vastustamaan niskavammansa aiheuttamia oireita. omistajan velvollisuus auttaa parasta ystävää kävi väistämättömäksi.

peppi nukkui pois kivuista oman mamman sylissä, iltapäivän auringon hellässä lämmössä. kiitos rakas peppi tästä niin lyhyestä, mutta sitäkin mieleenpainuvammasta yhteisestä ajastamme. sydämessä suunnaton ikävä ja suru, joita mitkään sanat maailmassa eivät riitä kuvailemaan.

maneesiharkat

raahauduin flunssaisena kerkkoon maneesille, mikä oli sinänsä jokseenkin hölmöä. sairaana kun pitäisi tietysti levätä. mutta koirien psyykenhoito ja treenit ennenkaikkea ja matkaan siis lähdettiin. etenkin kun tämä oli ainokainen lauantai, kun työ- ja muut menot antoivat myöden.

myy pääsi eb-poikien foxin ja jalon kanssa samaan ryhmään. tosi kivasti natiaiset leikkivät keskenään. tosin jossain vaiheessa pojat alkoivat olla poikia ja siinä vaiheessa mymmelillä meinasi loppua kärsivällisyys.

(tässä kohtaa loppui ak:n kamerasta akku, joten treenien fotodokumentointi jatkuu muissa blogeissa)

vieheenveto sai pikkuwipuset hurmioon ja vedot menivät kaikilla tosi hienosti. iida oli hiukan ymmällään tilanteesta, eikä innostunut leikkimään wallun kanssa kuin nimeksi. ehdin jo epäillä sen terveyttä, kun pallokaan ei oikein kiinnostanut. viehe sen sijaan sai lopulta ihan normireaktion aikaiseksi, eli eiköhän tuo ihan terve ole. vaikkakin hiukan pullero

olipa taas hupsut hömpötykset ja hauskaa, taudista huolimatta . kiitos kaikille asianosaisille! (tämä päivä meneekin sitten suosiolla soffalevossa). tuolla muutama kuva pikkutikuista:

ps.mistäköhän löytyisi niin syvä koppa, että tämä hookoon sinistä muistuttava lärpäke mahtuisi sinne…?

pääsiäisluut(a)

me tytöt paitsi luudittiin omaa pihaa pääsiäisenä, myös piipahdettiin korppoossa kurkkaamassa kevään edistymistä. näimme mm. västäräkin ja muutaman hassun kurjen evästämässä pelloilla. peppi kunnostautui jäljestyspuuhassa (jo ennen kurssia) ja löysi suuren aarteen eli kauriin reisiluun. iida luonnollisesti vohki sen ja johdatti mustikoita luu suussaan pitkin niittyä. olipa kova homma saada luu pois tikuilta ja vielä kätkeä se syvään ojaan. myy reippaana uimarina jopa pulikoi ojan hyisessä vedessä saadakseen anastetun aarteen takaisin.

kotimatkalla näimmekin sitten luonnonihmeitä enemmän kuin koko visiitillä yhteensä: muutaman kauriin ja aivan mahtavan suuren kurkiairueen laskeutumassa nauvoon. viimeksi olen moista laskeutumisprosessia päässyt seuraamaan muhussa (virossa) jokunen vuosi sitten. hienoja ovat nuo isot siivekkäät!

aurinkoisia kevätpäiviä ja piikki pyllyssä

ihanassa keväisessä paisteessa on ollut aivan mahtavaa ulkoilla. tikut leikkivät omalla pihalla ahkerasti ja kavereiden kanssa on myös ulkoiltu. alla lennu-kelpie näyttää saavan kyytiä sinnalta ja myyltä. tosiasiassa se näyttää tietä pienille.

peppipolo koki taas kovia. tänä aamuna huomasin sen kankussa ammottavan reiän. tietenkin vasta kun aamuruuat oli jo popsittu parempiin suihin, eli nukutus ja haavan ompelu ei enää tullut kyseeseen. olin aivan äimänkäkenä tapahtuneesta. yöllä ei kuulunut mitään ylimääräisiä ääniä, eivätkä tytöt edes tappelisi kotioloissa toisiaan haavoille. ainakaan keskellä yötä, ilman mitään ärsykkeitä. pienen salapoliisityön jälkeen pahoinpitelyn pääepäillyksi jäi olohuoneen “koiratuoli”. se on palvellut jo kolmannessa koirapolvessa ja on erityisesti pepin suosikki. tuolin puiset käsinojat on hieman pureskeltu (kolmessa koirapolvessa), mutten koskaan ole tajunnut tuolia vaaralliseksi. sitä se kuitenkin oli (huom. imperfekti) ja pee on ilmeisesti asentoa vaihtaessaan jäänyt johonkin puusäleeseen kiinni. seurauksena palkeenkieli ja 5 sentin kolikon kokoinen reikä ihon läpi. ompelu ei enää siis ollut mahdollista ja ihon liikkuvuus ja lihaskudoksen läheisyys ei suosinut myöskään liimausta. eli nyt suihkutellaan haavaa, syödään metacamia ja otetaan iisisti. onneksi luonto parantaa ja haava on jo alkanut umpeutua mallikkaasti.

ps. takinkääntäjätuoli on nyt manan mailla, r.i.p. kiitos uskollisesta palveluksesta.

mustialan kuvasatoa

kuvat: viki kulmala

kuvat: susanne siponmaa

pienen liukastumisen olinkin havaitsevani myyn juoksun aikana. hienosti tuo tilanne on tallentunut ruudulle! onneksi tästä selvittiin säikähdyksellä, mitään lihaskremppoja ei ole havaittavissa.

tämä oli hyvä päivä, eli mustialan reissukertomus

pienenä alustuksena kerrottakoon, että perjantai-iltapäivällä en ollut maailman onnellisin koiranomistaja. tikkutrio oli murtautunut erääseen kaappiin ja pistänyt poskeensa erinäisiä asioita, mm. krookuksen sipuleita, pemmikaania ja kuivattua kanaa. siivo oli hirveä ja ennenkaikkea jännitti, miten niiden vatsat reagoivat tähän kaikkeen ei-niin-perus-ruokavalioon. (ensin tietysti tarkistin kukkasipuleiden myrkyllisyyden, joka näytti kaikeksi onneksi miinusta). no, tästä selvittiin säikähdyksellä, mutta oli lähellä ettei lähtenyt tikkujen myynti-ilmo nettiin.. (tai tikun, syyttävä sormi osoittanee vahvasti erääseen tiettyyn tahoon).

no, mutta tämä päivä muistutti taas mieleen mistä koiraharrastuksessa on kyse. larsvintin poikain kanssa lähdimme kohti mustialaa ja maastokisoja.
kisapaikkakin löytyi lopulta, vaikka ekku olisi mielellään vienyt meidät finnforestin sahalle mustialassa odottelivat nokkolaiset, teamit zoomi ja ilopilleri. ynnä tietysti kaikki muut mukavat kisakumppanit.

narttuluokassa oli vahva cd-edustus, diplomaattipiireissähän me pyöritään myy teki ihan mahtavan hienon juoksun seuraten viehettä aivan imussa. samoin tekivät sisarensa. myy sai upeat 260 pistettä ja lähti finaaliin ykkösenä. kuudesta finaalinartusta neljä oli sökövinttejä ja hemmo uroksissa kakkosena, aika hyvä sv-suora! iida teki myös todella hyvän suorituksen ja sai 254 pistettä ollen ylikorkeiden toisena alkuerien jälkeen. nokko ajautui umpihankeen ja sen juoksu loppui siihen. amikin putosi harmillisesti jatkosta ja loukkasi kaiken lisäksi takasensa. kipukohtaa jalasta ei löytynyt. toivottavasti kyseessä ei ole mikään isompi vamma.

finaalijuoksuja ei oikein pystynyt seuraamaan kuin omien koirien osalta, mikä oli tosi iso harmi. niin hienosti juoksivat kaikki lahkolaisten nopsajalat, että olisi ollut kiva nähdä jokaisen suoritus. allekirjoittanut oli rytmihäiriön partaalla myytä lähettäessä. en muista koska olisi niin paljon jännittänyt lähtöpaikalla. hiukan meni oikomiseksi myyllä, mutta ihan mainio juoksu. rata oli kuitenkin aika haastava vastapäivään juostuna ja varsinkin tuolla kokemuksella. elwi teki selvästi varmempaa jälkeä, pisteet siitä menivätkin oikeaan osoitteeseen. elwira voitti narttuluokan viidellä pisteellä. toiseksi tuli myy yhteispisteillä 503! kolmanteksi kipusi enne, eli ceedeet nappasivat kolmoisvoiton . ada oli hienosti neljäntenä. hemmo voitti urokset, vaikka ppk hyytyikin kesken finaalijuoksun. iidan oikominen pudotti neidin sijalle viisi, eli hienostihan se iitukin meni. kyseessähän olivat siis iidan kolmannet ja myyn ihkaensimmäiset maastot, tai ylipäätään mitkään kisat. aika mainiot tikkutytöt.

aivan ihana päivä!! jännittäviä hetkiä vinttikoiraurheilun parissa, kiva seura ja lämmin aurinko, joka toi muutaman pisaman nenälle. tässä hyvän mielen ainekset kaikessa yksinkertaisuudessaan. se, että koirakaverit juoksivat itsensä palkinnoille, oli vielä sokerina pohjalla. iloisena yllätyksenä tuli, kuinka hillitty ja hallittu pikku kuumakalle-myy kisapaikalla oli. toivottavasti tämä käytös on nähtävissä myös ensi kesänä rataolosuhteissa.

kiitos ekku, sebu ja hemmo mukavasta matkaseurasta! (ja anteeksi, tiedätte kyllä mikä). kiitos ja onnea myös kaikille muille kisakamusille teillä, kuten täälläkin, lienee aika väsynyttä koirakansaa soffalla.

molskis ja loiskis

tänään käytiin ison ja pikkutikun kanssa hyvinkäällä pulikoimassa. matkassa olivat myös ensikertalainen enska ja fila, joka oli toista kerta altaalla. alokkaat ottivat uimaopen, eli ak sai onneksi pysyä poissavedestä tällä kertaa

ensin treenasi fila, joka sai nopsasti juonenpäästä kiinni. se otti mymmelin mahaläiskyistä mallia ja pian mustikat loikkivatkin jo kilpaa lelujen perään. enska otti uinnin tyylilleen uskollisesti, tyylikkäästi. hyvällä ja rauhallisella tekniikalla se ui altaan reunaa edestakaisin, kuin vanha kuntouimari ikään. iida sen sijaan keskittyi lelujen rohmuamiseen muilta (etenkin myyltä), eli se saa ensi kerralla odottaa omaa vuoroaan autossa..  peppi ei päässyt uimareissulle, koska oli aiemmin päivällä hieronnassa. ensi kerralla sitten piipikin pääsee taas mukaan. kuvia sain vain muutaman villikkokoiria paimentaessa…

agilitymakupaloja

ohessa muutama klippi eilisistä treeneistä

ennehyppysarja, originally uploaded by katjuskamail.