tikkujalkatiimi piipahti tänään hyvinkäällä sa-fa:n järjestämissä kisoissa. puitteet olivat mainiot: rata vaikutti pohjaltaan hyvältä, sopiva määrä startteja ja ilmakin kehkeytyi suorastaan kesäiseksi. molemmat tytöt juoksivat lyhyttä matkaa ja vieläpä perättäisissä lähdöissä! onneksi paikalla oli auttavia käsiä (kiitos lea ja sebu!), joten tytöt pääsivät jouhevasti matkaan. treenarilla tuntui olevan jotain valtavia apolloperhosia vatsan täydeltä. jännitti ihan kamalasti, taaskin myyn startti. tällä kertaa arpaonni suosi wideria, joka sai viiden koiran lähdössä kopin nro 5. mymmeli paahtoi hartaudella menemään ulkorataansa. neloskaarteessa se alkoi kuroa kohti kolmossijaa, mutta hemmon tytär piti pintansa ja kuittasi kolmossijan. eroksi jäi muutama sadasosa,  myyn ajan ollessa 19,60. hiekat suurilla silmillään se tuijotti onnesta soikeana pupulla. miten voikin pienestä eläimestä huokua täyttymys!

iida juoksi blancan ja topin kanssa lähdössä nro 6. topilla oli “vasta” 191. startti kyseessä, eli emme puhu mistään eilisen teeren pojasta tämän kisakonkarin kohdalla. arvonnassa topi pääsi ykköskoppiin, iida keskelle ja blanca vitoskoppiin. topi myöhästyi hiukan lähdössä, mutta muuten tasaista oli vetskujen meno. tällä kertaa oli iidan vuoro viedä ykköstila, tosin hiukan isommalla kaulalla kuin blanca taannoin jussikisoissa. iitun aika oli hieno 18,91! tämä taso kun pysyisi, niin se olisi hieno lähtökohta sm-kisoille lokakuun alussa

kisapäivä tarjosi monia jännittäviä hetkiä ja puhtaita juoksusuorituksia. ainoastaan jalo laihon kaatuminen/putoaminen kankulleen neloskaarteessa oli kurja takaisku. onneksi jalo ilmeisesti selvisi säikähdyksellä ja juoksi maaliin ihan mukavalla ajallakin. lisäksi jännitimme enskan ensimmäistä kisastarttia, josta tuloksena hieno 2.sija! ville ylitti (lean) odotukset ja “kolmosmanttelin huonon karman” sijoittumalla lähdössään toiseks,i todella tiukan ykköstilakamppailun jälkeen. faron mahtava 480m rataennätystä hipova “neitsytjuoksu”, foxin ja turbon hyvät suoritukset jne… hienot afgaani- ja salukistartitkin onnistuimme sallan kanssa bongaamaan. katsomossa seuraamme sulostutti pikkuinen agathan tytär gilda

gilda kuulee kuvassa emänsä kiljahtelut radalle mennessä, siitä skarppi ilme. en saanut kuvaa askarreltua pystyyn, joten levätköön kyljellään..

järjestäjille kiitos toimivasta päivästä! erityismaininta täytyy antaa ainutlaatuisen hienoista, suorastaan tyylikkäistä pokaaleista:

päivän päätteeksi g-force pääsi vielä spurttailemaan hiekkakuopalle. mutta se onkin jo ihan oma tarinansa. kennelissä on ollut melko hiljaista tänä iltana, satunnaisia kuorsaamisia ja unijuoksuja lukuunottamatta. väsyneet mutta onnelliset

sairasvuoteen pohjalla on sopivasti aikaa päivittää blogia.. kartanolla järjestettiin hvk-cup-kilpailu viime keskiviikkona ja tiimin tytöt juoksivat kisassa sijoituslähdöissä. ensin oli vuorossa myy lähdössä 2. alkupään startti olikin hyvä, koska muuten treenari olisi ehtinyt jännittää itsensä ihan hermoraunioksi myyllä oli viiden koiran lähtö, melko kokemattomia kilpailijoita kaikki tyynni. toivoin myylle ulkokoppia, koska ns. suorawiderin vikaa tytössä tuntuisi olevan. tämä on kotikutoinen termini määrittelemään suorat ulkona ja kaarteet sisällä juokseva myy. arpaonni ei luonnollisestikaan suosinut ja myy sai kakkoskopin. lähtökoppi auki ja koirat matkaan! aivan mahtavasti myy pysyi omalla kakkosradallaan koko lähtösuoran. hiukan ennen kaaretta se teki katoamistempun, eli huikean loikan ulkoradalle sopivasti auenneesta välistä. se ilmeisesti oli koko ajan väijynyt tilaisuutta päästä väljemmille vesille. jaska s. sai tilanteesta hyvän kuvan. tämä on viimeinen ruutu jossa myy näkyy, lopuista se rajautui kirjaimellisesti ulos. no, myyn juoksulinjat nyt vain sattuvat olemaan hiukan persoonalliset, kuten neiti muutenkin:). ehkä tuosta myyn “neliöstä” saadaan joskus vielä ovaali… aika oli ihan mukava 19,56. kaikenkaikkiaan olin tyytyväinen juoksuun, kun vielä loukkaantunut varvaskin on pysynyt oireettomana.

iida pääsi pinkomaan kahden maxwin-vetskun, ayschan ja bravon kanssa lähdössä 5. kisasta muodostuikin varsinainen jännitysnäytelmä! iida ja ayscha taistelivat  voitosta verisesti (onneksi vain vertauskuvallisesti) maaliviivalle asti. iida vei lopulta voiton kuuden sadasosan erolla kauden parhaalla ajallaan 18,87! hieno tyttö!

omien koirien mukavat suoritukset lämmittivät mieltä, mutta samoin kaverikoirien hienot juoksut. onnea treenareille mm. nuorten eb-veljesten vahvoista esityksistä! erityisen iloinen olen kuitenkin pepin siskon sanin hienosta juoksusta! onnea raijalle ja sanille omasta uudesta ennätysajasta !

sitten jotakin ihan muuta. nuori gustav on kotiutunut mainiosti. se on hyvinkin kiltti ja herkkä poika kotioloissa, ulkona taas tulta ja tappuraa positiivisella tavalla. uudet tilanteet se ottaa vastaan rauhallisesti, se ei turhia stressaa tai hötkyile. alkuaikojen autoiluinhokin alkaa väistyä ja kaveri osaa  jo kisapaikallakin relata autossa nukkuen.  kokonaisuutena tämä tapaus greynpentu on paljon helpompi kuin ennakko-oletukseni oli (edelleen sanon tässä kopkop). yllätyksenä tuli ainoastaan se, että greyt (tai ainakin tämä yksilö) osaa klassisen korkean kouluratsastuksen liikkeitä. nimittäin lenkillä vieras houkuttelevan näköinen leikkikaveri tai ihan vaan pieni virtapiikki saattaa poikia oheisia liikkeitä:

“Korkean koulun hypyt kehitettiin alun perin ratsuväen käyttöön taistelussa. Niiden tarkoituksena oli pitää vihollisen jalkamiehiä loitolla, joskin on epäselvää onko näillä liikkeillä koskaan ollut käytännön merkitystä sotatantereella. Muita korkean koulun liikkeitä, piaffea, passagea ja levadea esitettiin jo Xenofonin aikaan. 1600-luvun kouluratsastuksessa esitettiin seitsemää erilaista hyppyä ilmaan, mutta nykyisin niistä esitetään vain kolmea tärkeintä: levade, courbette ja capriole.” (lähde wikipedia)

eräs ystäväni totesi, että voin greyn myötä haudata orastavat poninostohaaveet,  koska “tässä greyssähän on sulle poninkorvike” (liekö viitannut kokoon?). totta, kyllä tämä meidän “poni” näköjään onkin sitten monipuolinen otus! enpä muista kuulleeni ponista, joka olisi juoksija ja hallitsisi silti korkean koulun vaativimpia liikkeitä..

mymmeli on viettänyt pari kuukautta hiljaiseloa parannellen sitkeästi vaivannutta helatorstaista varvasvammaansa. neitiä on kuntouteltu maltilla, jotta varvas ei ottaisi nokkiinsa. noin kuukauden päivät liikuntaa on lisätty ja kuntoa päästy kohottelemaan vedoilla (maalla ja vedessä) ja vapaana juosten. pari viikkoa sitten myy pääsi vihdoin radalle juosten vallun kanssa 280m kartanolla. viime su myy juoksi turussa trialin 325m aikaan 21,70! tuntuisi juoksu kulkevan ja varvas kestävän. hiukan rajumpaakin liikuntaa, kuten noista pellehyppykuvista käy ilmi. huomenna sitten myy on tulessa kartanolla, elämänsä toisessa ratakisastartissa! treenaria ei juurikaan jännitä…

ollaan siis käyty uiskentelemassa. vallikallion pikkuinen puhakka opetti gussenkin uimaan. vielä kun saisi jonkun kepinheittäjän matkaan joskus, niin voisin vaihtaa kuvausvinkkeliä. mahtaa nimittäin monsterögat olla levällään noissa loikissa.. 8D

kuten jo moni tietääkin, meille on muuttanut uusi perheenjäsen. kyseessä on 10.03. syntynyt greyoundpoika gustav, eli gusse. viralliselta nimeltään until i get you. gusse on kennel top visionin kasvatti ja päätyi meille vähän vahingossa . olin tehnyt maltillisen pitkän tähtäimen greyhoundsuunnitelman, eli ensi kesäksi kaavailin pentua. vaan kohtalo puuttui peliin ja tässä sitä nyt ollaan, hupsista! meillä on pari soffaneliötä omakseen vallannut nuori herra grey. eikä kyllä ensimmäisen viikon kokemuksella kaduta ollenkaan.

tikut alkavat toipua alkujärkytyksestään ja tapailla jo hiukan leikkiäkin gussen kanssa. toki järjestystä pidetään oikeissa kohdissa. iida perinteisesti kotipoliisin ryhdikkyydellä ja täpäkkyydellä.  viimeisenkin päreenrippeen palaessa kurinpalautukseen osallistuu myös myy. iso ja pieni mustikka on tosin jo tavattu soffalta melko läheisessäkin kontaktissa nukkuen

ohessa pari kuvaa tulokkaasta

team tikkujalat on pitänyt blogikesälomaa. sen aikana onkin ehtinyt tapahtua yhtä ja toista. molemmat tikut aloittivat juoksuaikansa juuri parahultaisesti heinäkuun alussa ennen grl:n leiriviikkoa. sinnehän tiimi oli nyt ensimmäistä kertaa suuntaamassa tutustuakseen pohjoiseen rataan ja koiraleiritoimintaan. asuntovaunut oli vuokrattuna ja kapsäkit likipitäen pakattuna, kun menkkapöksyt marssivat esiin yksissä tuumin. siihen oli kaatua koko leirisuunnitelma, koska eihän juoksuaikaisen nartun kanssa ole mitään asiaa kilpailualueelle, jossa oli tarkoitus majoittua. saatika sitten kahden juoksuaikaisen nartun.. hikipäässä sitten soiteltiin ympäri ämpäri, jotta suunniteltu ja odotettu retki voisi toteutua. lopulta paikalliset ravimiehet antoivat meille luvan yöpyä maillaan ja saimme lähtöluvan.

leiriviikko olikin mitä mainioin kokemus! se oli ihan mahtava tilaisuus tutustua ihmisiin, koiriin ja lajiin  syvällisemmin.ja toki ihan puhtaasti pitää hauskaa hyvässä seurassa harmillista oli toki se, ettei iida päässyt radalle lainkaan. myyllähän sitä mahdollisuutta ei olisi varvasvamman takia ollutkaan. itseasiassa myyn varpaalle viikon “asuntovaunuaresti” teki selvästi hyvää. mutta leiriin palatakseni: miksei whippeteille/whippetharrastajille järjestetä moista leiriä jonkun arvokilpailun yhteyteen?! mikä olisi ollessa, kun viikon aikana voisi halutessaan juoksuttaa koiraa kolmessa kisassa, osallistua kisajärjestelyihin, seurata pentutreenejä ja jännittäviä kisasuorituksia.. ja ennenkaikkea viettää mukavaa aikaa muiden harrastajien kanssa: rupatella kaikkia yhdistävistä asioista eli koirista ja ratajuoksusta.

muutama otos leiriviikon ajalta:

iidan kanssa vietimme juhannusaattopäivää sateisessa säässä hyvinkäällä. siellä konkretisoitui tuo paljon puhuttu kirsunmitta yllä olevassa mainiossa laihon jukan ruudussa. mittaa blancan kirsulle saatiin kaksi sadasosaa. tiukka kisa mummeleilla:)!  vetskulähdössä siis iida 6 vee, blanca 7 vee ja topi 8 vee. komea kolmikko ja kepeästi nousi tassu, voittajan aika 19,05.

juhannusyön taikaa todistimme team zoomin ja suutarilan pipsan ja laurin kera.  osansa taikuudesta tarjosi myös laurinlahden oma poika, mr. enzo. niin kaukana, mutta virtuaalisesti hyvinkin lähellä. mikäli alanvaihto tulee taas jossain kohtaa ajankohtaiseksi, niin meillä tuntuisi olevan annettavaa elokuvateollisuudelle. rainalle on jo nimikin olemassa, näyttelijöiden taiteilijanimistä nyt puhumattakaan. koekuvauksissa yhteistyö sujui notkeasti ja kuvaustauoillakin viihdyttiin yhdessä. (peeäs. pipsa pahoittelut rikkoutuneista tyynyistä! niin voi joskus käydä, kun tytöt liikaa innostuu..)

kiitos ja anteeksi.

t.l.

eli kyllä, tai paremminkin ei: mymmelin varvas ei ole kunnossa. tapaus varvashan sai alkunsa grl:n ryhmäkokeessa helatorstaina. kivikovalla radalla sattui jotakin ja kotiutuessa autosta hyppäsi kolmajalkainen myy. kuvissa näkyi miinusta, eli ei mitään poikkeavaa. jonkinlainen pehmytkudos-/ligamenttivamma siis? remmilevossa oltiin reilut kaksi viikkoa ja sitten hiljalleen vapaita harjoituksia koiran ollen oireeton.

viime viikolla myy sitten juoksi svkl:n kilpailukirjan kartanolla ongelmitta. seuraavana päivänä vapaissa harjoituksissa hetkellistä aristusta, mutta sen jälkeen täysin oireeton. ei ontumista eikä kipureaktiota taivuttelulle. kunnes tohtori niemi tänään turussa sai aikaan kipureaktion taivutuskokeessa, mikä oli tietenkin selkeä este suunnitellun trialin juoksemiselle. ilmeisesti eilinen spurttailu mökillä oli liikaa toipuvalle varpaalle voi itku ja hammasten kiristys! parin viikon saikku ainakin tiedossa, jos ei neljän tai jopa kuudenkin. huippua. koska mymmeli ei systemaattisesti oireile varvastaan liikutettaessa, se tekee vamman ikäväksi seurata ja hoitaa. kyllähän tilanne korpeaa itsensäkin takia, mutta ennen kaikkea koiran. vielä monta viikkoa narun jatkona, kun sen hermot eivät sellaista elämää kovin hyvin kestä. se on tullut tässä viime aikoina opittua. vaan minkäs teet, urheilija ei tervettä päivää näe, jne.

muuten kuuluu hyvää. isoformula voitti 325m veteraanilähtönsä turussa tänään, aikaan 21.86. Aika tosin on käsiaika, mutta kuitenkin iidan ennätys ko. matkalta. vastassa olivat tiukat kisakumppanit vili ja sisko, eli barrichello ja färiline. olosuhteet eivät vaikuttaneet kovin lupaavilta: rata oli paikkapaikoin kovan sateen jäljiltä vetinen ja hyllyvä. sisärata tuntui kuitenkin olevan hyvässä kunnossa, jopa ihmeen kimmoisa (lainaten jaskaa, joka teki kävelytestin kolmoskaarteessa:)). päivän toisessa whippetstartissa juostiin myös erittäin kovia aikoja: patu (big silver) voitti aikaan 21.27 ja tomppa tuli kakkoseksi kymmenyksen hitaammalla ajalla. paitsi että koirat ovat tietysti huippukunnossa, niin wipukoiden keveys lie valtti tänään. greystä ainoastaan upea eijas´s choice lähenteli rataennätystä. tämä lausunto tosin näppituntumalla, ilman mitään tieteellistä näyttöä. tuloksia kun ei vielä ole missään saatavilla.

tikkuduon emäntä alkaa pakottautua hereille pepinjälkeisestä koomatilasta ja lupaa päivitellä tätä sivustoa vähän tiheämmin tästedes. jokunen uskollinen täällä on näköjään jaksanut vierailla hiljaisuudesta huolimatta. kiitos siitä! <3

viime lauantaina piipahdimme mustialassa whippet harrastajien maastomestaruuskisoissa. lähdimme reissuun enskan ja sallan kanssa. taisimme olla aikamoinen ryhmä rämä, kun olimme sallan kanssa vähän toisaikaisia molemmat. onneksi paikkasimme toisiamme minkä kykenimme ja selviydyimme päivästä lopulta aika mallikkaasti sitten kisareporttiin:

tapaus myy: rata oli pienellä kaltevalla pellolla, josta hyvä osa oli taas täysin näkymättömissä. porukastamme mymmeli juoksi ensin parinaan pikkuneidin born to smile. juoksu näytti hyvältä, siltä osin mitä oli nähtävissä. mutta: pikkulinnut lauloivat hetken päästä, että jotakin kontaktia oli ollut myyn taholta. sydän kylmänä piti sitten odotella tauolle asti, että pääsisi selvittämään asiaa ylituomarin kanssa. voin kertoa, että olipa rankka odotus. toisella olkapäällä istui piru suputtamassa korvaan kaikkia maailman kauhukuvia diskikoirasta ja harrastuksen kuoppaamisesta. toisella sitten pikkuinen enkeli myyn muodossa yritti pehmitellä, että enhän minä, vahvaviettinen ammattiurheilija… no, nymanin mikan kanssa selvitimme tilanteen ja hän rohkaisi laittamaan “diskimyyn” finaaliin. näin tein, eikä onneksi tarvinnut katua. myy teki loistavan hienon juoksun saaden 243 pistettä. kävi ilmi, että alkuerässä myy pareineen oli kadottanut vieheen notkelman kätkössä. tässä vaiheessa mymmeli oli tuupannut iitaa kopallaan, ei kuitenkaan onneksi diskin arvoisesti. ja mikä tärkeintä, ajo oli jatkunut välittömästi koirien taas paikallistettua pupun.

olin jo aikeissa jättää finaalijuoksun väliin, jottei juoksussa tapahtuisi lisää ikäviä yllätyksiä. enhän toki halunnut riskeerata kanssakilpailijoiden turvallisuutta. asiallinen, mutta miellyttävä palaveri ylituomarin kanssa puolsi kuitenkin osallistumista. ja onneksi lähetin myyn matkaan, koska suoritus oli kuin olikin moitteeton, kuten pitikin.tapaus myy osoitti, että kisatilanteessa “härkkimätönkin” koira voi yllättää ikävästi, kun viehe katoaa. lopputuloksissa myy oli sijalla 10/14.

tapaus iida oli vanhan kertausta. ikiluotettava (sic!) duunarimummeli vetäisi takuutyönä kaksi nättiä juoksua, tuloksena yli 48cm narttujen  kolmossija

enskapenska juoksi mahtavan hyvin ja sijoittui toiseksi luokassaan. muista sökövinttiläisistä ada-polo loukkaantui, mutta sijoittui hyvin. ihana ilma, hyvä seura ja jopa tapaus myy tuottivat jälleen yhden mielenkiintoisen ja mukavan kisapäivän. kiitos kaikille kisakavereille!

ilman peppiä.

kuka nyt herättelee emännän aamupalalle, jos yöunet uhkaavat venyä liian pitkäksi? kuka nyt aamuisin riepottaa pehmoleluja, kun muut jo seisovat ulko-ovella täysissä pukeissa? tai vaihtoehtoisesti venyttelee soffalla, kun ei millään vielä jaksaisi nousta.

viime aikoina lattiat ovat olleet omien sotkujen jäljiltä töistä tullessa. ei näy laukuista poimittuja nakerrettuja kurkkupastillipaketteja, varastettujen hedelmien jäännöksiä tai suolistettuja pehmoleluja. ei kaiu ovelle tervetulohaukku, joka kertoo tulijalle, että jotakin jännittävää eteisen kulman takaa tulee taasen paljastumaan.

kuka nyt herättelee kaverit leikkimään, kun makailu alkaa puuduttaa? kuka nousee venyttelemään tv:n eteen kesken leffan jännimmän kohtauksen aikana, piiitkääään ja hartaasti?kuka nyt hammastelee ja leikkii rättileikkejä myyn kanssa? kuka nyt myllertää lelulaatikkoa äänekkäästi ja näyttävästi? poimien sieltä yhden lelun kerrallaan, jokaisen kohdalla yhtä ihastuneen oloisena: hei, tämäkin vanha kaveri on vielä olemassa! kuka toistaa tätä rituaalia, kunnes lelulaatikko ammottaa tyhjyyttään ja olohuoneen lattialle on kertynyt melkoinen keko pehmoeläimiä? ja kuka nyt kanniskelee niitäkin pikkuriikkisiä mcdonaldsin lelueläimiä hellästi etuhampaiden välissä, kuin maailman suurinta aarretta?

kuka vinkuu pihalle, kun kevätaurinko alkaa sulattaa lumivaippaa terassilta? ja kuka nauttii tyynyllä maaten auringon lämmöstä täysin rinnoin? silmät ummessa ja kirsu väristen, tuulen tuomia tuoksuja suodattaen ja analysoiden. kuka etsii ja löytää oravat puista, puput niiden alta ja hiirenraadot lumihangesta? (pepin olisi pitänyt olla vinttarijäljestyskurssin yliopettaja). kuka siivoaa urheilupuistosta siltä hienolta nurmikentältä pupunpapanat? ja siivoamisesta puheenollen: kuka nyt pesee mymmelin silmät ja iidan korvat?

kuka nyt tekee pesän kainaloon, kun datailen soffalla? kuka lämmittää emännän varpaita ja kerjää iltapalaleipiä vienosti, jottei tulisi häätö. teksteissä ei ole myöskään ison mustan kirsun aiheuttamia näppäilyhäröjä. se kun ei enää eksy näppäimistölle kesken kaiken. kuka nyt tulee antamaan halin työntämällä harakanvarpaansa silmään tai nenään? sopimattomasti, tiedetään, mutta silti niin ihanasti. kyselee yksi alakuloinen. aika kova ikävä voi koiranlasta olla.