hui kauhistus!!!
olimme tänään iidan ja myyn kanssa kartanolla treeneissä ja fiilistelemässä tunnelmaa. ensiksimainittu harjoitti ratajuoksua ja jälkimmäinen sitä viimeksi mainittua. mikä osoittautuikin melko mielenkiintoiseksi, koska törmäsimme VÄÄRÄN värisiin whippeteihin. myy siis tuntui suvaitsevan mustia, ruskeita ja brindlejä wipukoita ja jopa muutamaa erirotuistakin vinttaria. vaan, kun eteen tuli VAALEITA whippetlapsia, sietokyvyn raja tuli vastaan. sisarensa wandan kanssa ne ajautuivat suoranaiseen henkiseen epätasapainoon, etten sanoisi paniikkiin tilanteessa. siitä kuvia blogiin myöhemmin.
tuonnempana illalla emäntä sai omat tykytyksensä. olin ystäväni luona viettämässä tämän uuden terassin avajaisia grillauksen merkeissä. ilokseni myy ja iida jopa tavoittelivat leikkiä menkka-pepin lusiessa häkissä. positiivisten syöminkien lopuksi myy ja iida jäivät suljettujen ovien taakse sisälle ja lähdimme pepin kanssa iltakävelylle. lähtiessämme totesin ystävälleni, että iidassa on nykyään lukkosepän vikaa…(mikä onkin oma tarinansa) eli ehkä arvaatte loput. kun palasimme vartin kävelyltä, kuun valossa odotteli ison whippetin hahmo. talon ovi oli raollaan eikä pientä whippetiä näkynyt, ei kuulunut. AARGH!!! kuvitelkaa mikä tilanne!! iida oli saada selkään sillä sekunnilla. pimeästä yöstä olisi ollut mahdotonta löytää pientä mustaa koiraa. totaalinen hermojenmenetys oli lähellä, sen voin tunnustaa. olin jo suuntaamassa yön selkään, kun ystäväni tuuli bongasi myyn. se oli simahtanut pieneen koloon ulko-oven viereen, pää ratsastussaappaan päällä, raskaan päivän jälkeen. mikä helpotus!!! kaikki ovet on tästä edespäin lukittava mammanhimoiselta houdini-iidalta, se on varma.
ps. muita vaaranpaikkoja pennulle kotioloissa:
a) lattiakaivon reiät – sinne voi juuttua kiinni kynnestä kaivuupuuhissa.
b) lämpöpatterit – vilvoittelu kylkiasennossa onnistuu, mutta rinnanpäällä ei. jää jumiin >> paniikki ja iso itku. sekin koettu tänään…
c) houdini tms. tassuistaan näppärä elinkumppani kotioloissa, tai muuten vaan vapaa pääsy ulkomaailmaan alaikäisenä :/
elokuu 8, 2007 at 6:54 ap
Siis menee ihan iho kananlihalle. Voin vaan kuvitella sen tunteen, kun olette tulleet paikalle ja todenneet tilanteen … Mymmeliä ei näy missään.
Luojan kiitos selvisitte pelkällä säikähdyksellä!
-Marjaana
elokuu 8, 2007 at 8:11 ap
Iida “Lintuvaaran Houdini(tar)”
t. Enzo Larsvintti
elokuu 8, 2007 at 11:16 ap
Kamala tilanne! Onneksi tosiaan selvisitte säikähdyksellä! Kaverin edesmennyt bokseri harrasti samaa. Se on tullut mm. hotellin alaovella vastaan kun mamma oli tullut juhlimasta (lomareissulla). Ja huoneen ovi sepposen selällään, tottakai.
elokuu 9, 2007 at 10:08 ap
Onneksi pentu löytyi! meilläkin musta whippet aina välistä katoaa jonnekkin, ei onneksi kuitenkan metsään, suositumpia paikkoja ovat musta matto ja musta sohva. Ja monta minuuttia menee aina etsimiseen
Uikkarit oli ihan helppo tehdä, saat kaavan milloin vain! Nuo meidän kankaatkin oli niin hyviä, etteivät purkaadu minnekkään, ei siis tarvinut kääntää edes jalanreikiä ja joustavuus pysyi maksimissaan.
Värejä on sitten vähän vaikeampi löytää. Menin Eurokankaaseen kysymään, olisiko siellä uimapukukangasta, jossa olisi 2-3 cm vaakaraitoja. Ei ollut..