kirsunmitta ja juhannusyön taikaa

iidan kanssa vietimme juhannusaattopäivää sateisessa säässä hyvinkäällä. siellä konkretisoitui tuo paljon puhuttu kirsunmitta yllä olevassa mainiossa laihon jukan ruudussa. mittaa blancan kirsulle saatiin kaksi sadasosaa. tiukka kisa mummeleilla:)!  vetskulähdössä siis iida 6 vee, blanca 7 vee ja topi 8 vee. komea kolmikko ja kepeästi nousi tassu, voittajan aika 19,05.

juhannusyön taikaa todistimme team zoomin ja suutarilan pipsan ja laurin kera.  osansa taikuudesta tarjosi myös laurinlahden oma poika, mr. enzo. niin kaukana, mutta virtuaalisesti hyvinkin lähellä. mikäli alanvaihto tulee taas jossain kohtaa ajankohtaiseksi, niin meillä tuntuisi olevan annettavaa elokuvateollisuudelle. rainalle on jo nimikin olemassa, näyttelijöiden taiteilijanimistä nyt puhumattakaan. koekuvauksissa yhteistyö sujui notkeasti ja kuvaustauoillakin viihdyttiin yhdessä. (peeäs. pipsa pahoittelut rikkoutuneista tyynyistä! niin voi joskus käydä, kun tytöt liikaa innostuu..)

kiitos ja anteeksi.

t.l.

voihan v…varvas!!

eli kyllä, tai paremminkin ei: mymmelin varvas ei ole kunnossa. tapaus varvashan sai alkunsa grl:n ryhmäkokeessa helatorstaina. kivikovalla radalla sattui jotakin ja kotiutuessa autosta hyppäsi kolmajalkainen myy. kuvissa näkyi miinusta, eli ei mitään poikkeavaa. jonkinlainen pehmytkudos-/ligamenttivamma siis? remmilevossa oltiin reilut kaksi viikkoa ja sitten hiljalleen vapaita harjoituksia koiran ollen oireeton.

viime viikolla myy sitten juoksi svkl:n kilpailukirjan kartanolla ongelmitta. seuraavana päivänä vapaissa harjoituksissa hetkellistä aristusta, mutta sen jälkeen täysin oireeton. ei ontumista eikä kipureaktiota taivuttelulle. kunnes tohtori niemi tänään turussa sai aikaan kipureaktion taivutuskokeessa, mikä oli tietenkin selkeä este suunnitellun trialin juoksemiselle. ilmeisesti eilinen spurttailu mökillä oli liikaa toipuvalle varpaalle voi itku ja hammasten kiristys! parin viikon saikku ainakin tiedossa, jos ei neljän tai jopa kuudenkin. huippua. koska mymmeli ei systemaattisesti oireile varvastaan liikutettaessa, se tekee vamman ikäväksi seurata ja hoitaa. kyllähän tilanne korpeaa itsensäkin takia, mutta ennen kaikkea koiran. vielä monta viikkoa narun jatkona, kun sen hermot eivät sellaista elämää kovin hyvin kestä. se on tullut tässä viime aikoina opittua. vaan minkäs teet, urheilija ei tervettä päivää näe, jne.

muuten kuuluu hyvää. isoformula voitti 325m veteraanilähtönsä turussa tänään, aikaan 21.86. Aika tosin on käsiaika, mutta kuitenkin iidan ennätys ko. matkalta. vastassa olivat tiukat kisakumppanit vili ja sisko, eli barrichello ja färiline. olosuhteet eivät vaikuttaneet kovin lupaavilta: rata oli paikkapaikoin kovan sateen jäljiltä vetinen ja hyllyvä. sisärata tuntui kuitenkin olevan hyvässä kunnossa, jopa ihmeen kimmoisa (lainaten jaskaa, joka teki kävelytestin kolmoskaarteessa:)). päivän toisessa whippetstartissa juostiin myös erittäin kovia aikoja: patu (big silver) voitti aikaan 21.27 ja tomppa tuli kakkoseksi kymmenyksen hitaammalla ajalla. paitsi että koirat ovat tietysti huippukunnossa, niin wipukoiden keveys lie valtti tänään. greystä ainoastaan upea eijas´s choice lähenteli rataennätystä. tämä lausunto tosin näppituntumalla, ilman mitään tieteellistä näyttöä. tuloksia kun ei vielä ole missään saatavilla.

tikkuduon emäntä alkaa pakottautua hereille pepinjälkeisestä koomatilasta ja lupaa päivitellä tätä sivustoa vähän tiheämmin tästedes. jokunen uskollinen täällä on näköjään jaksanut vierailla hiljaisuudesta huolimatta. kiitos siitä! <3

16.05. w-h maastomestaruus

viime lauantaina piipahdimme mustialassa whippet harrastajien maastomestaruuskisoissa. lähdimme reissuun enskan ja sallan kanssa. taisimme olla aikamoinen ryhmä rämä, kun olimme sallan kanssa vähän toisaikaisia molemmat. onneksi paikkasimme toisiamme minkä kykenimme ja selviydyimme päivästä lopulta aika mallikkaasti sitten kisareporttiin:

tapaus myy: rata oli pienellä kaltevalla pellolla, josta hyvä osa oli taas täysin näkymättömissä. porukastamme mymmeli juoksi ensin parinaan pikkuneidin born to smile. juoksu näytti hyvältä, siltä osin mitä oli nähtävissä. mutta: pikkulinnut lauloivat hetken päästä, että jotakin kontaktia oli ollut myyn taholta. sydän kylmänä piti sitten odotella tauolle asti, että pääsisi selvittämään asiaa ylituomarin kanssa. voin kertoa, että olipa rankka odotus. toisella olkapäällä istui piru suputtamassa korvaan kaikkia maailman kauhukuvia diskikoirasta ja harrastuksen kuoppaamisesta. toisella sitten pikkuinen enkeli myyn muodossa yritti pehmitellä, että enhän minä, vahvaviettinen ammattiurheilija… no, nymanin mikan kanssa selvitimme tilanteen ja hän rohkaisi laittamaan “diskimyyn” finaaliin. näin tein, eikä onneksi tarvinnut katua. myy teki loistavan hienon juoksun saaden 243 pistettä. kävi ilmi, että alkuerässä myy pareineen oli kadottanut vieheen notkelman kätkössä. tässä vaiheessa mymmeli oli tuupannut iitaa kopallaan, ei kuitenkaan onneksi diskin arvoisesti. ja mikä tärkeintä, ajo oli jatkunut välittömästi koirien taas paikallistettua pupun.

olin jo aikeissa jättää finaalijuoksun väliin, jottei juoksussa tapahtuisi lisää ikäviä yllätyksiä. enhän toki halunnut riskeerata kanssakilpailijoiden turvallisuutta. asiallinen, mutta miellyttävä palaveri ylituomarin kanssa puolsi kuitenkin osallistumista. ja onneksi lähetin myyn matkaan, koska suoritus oli kuin olikin moitteeton, kuten pitikin.tapaus myy osoitti, että kisatilanteessa “härkkimätönkin” koira voi yllättää ikävästi, kun viehe katoaa. lopputuloksissa myy oli sijalla 10/14.

tapaus iida oli vanhan kertausta. ikiluotettava (sic!) duunarimummeli vetäisi takuutyönä kaksi nättiä juoksua, tuloksena yli 48cm narttujen  kolmossija

enskapenska juoksi mahtavan hyvin ja sijoittui toiseksi luokassaan. muista sökövinttiläisistä ada-polo loukkaantui, mutta sijoittui hyvin. ihana ilma, hyvä seura ja jopa tapaus myy tuottivat jälleen yhden mielenkiintoisen ja mukavan kisapäivän. kiitos kaikille kisakavereille!

uuden elämän alku

ilman peppiä.

kuka nyt herättelee emännän aamupalalle, jos yöunet uhkaavat venyä liian pitkäksi? kuka nyt aamuisin riepottaa pehmoleluja, kun muut jo seisovat ulko-ovella täysissä pukeissa? tai vaihtoehtoisesti venyttelee soffalla, kun ei millään vielä jaksaisi nousta.

viime aikoina lattiat ovat olleet omien sotkujen jäljiltä töistä tullessa. ei näy laukuista poimittuja nakerrettuja kurkkupastillipaketteja, varastettujen hedelmien jäännöksiä tai suolistettuja pehmoleluja. ei kaiu ovelle tervetulohaukku, joka kertoo tulijalle, että jotakin jännittävää eteisen kulman takaa tulee taasen paljastumaan.

kuka nyt herättelee kaverit leikkimään, kun makailu alkaa puuduttaa? kuka nousee venyttelemään tv:n eteen kesken leffan jännimmän kohtauksen aikana, piiitkääään ja hartaasti?kuka nyt hammastelee ja leikkii rättileikkejä myyn kanssa? kuka nyt myllertää lelulaatikkoa äänekkäästi ja näyttävästi? poimien sieltä yhden lelun kerrallaan, jokaisen kohdalla yhtä ihastuneen oloisena: hei, tämäkin vanha kaveri on vielä olemassa! kuka toistaa tätä rituaalia, kunnes lelulaatikko ammottaa tyhjyyttään ja olohuoneen lattialle on kertynyt melkoinen keko pehmoeläimiä? ja kuka nyt kanniskelee niitäkin pikkuriikkisiä mcdonaldsin lelueläimiä hellästi etuhampaiden välissä, kuin maailman suurinta aarretta?

kuka vinkuu pihalle, kun kevätaurinko alkaa sulattaa lumivaippaa terassilta? ja kuka nauttii tyynyllä maaten auringon lämmöstä täysin rinnoin? silmät ummessa ja kirsu väristen, tuulen tuomia tuoksuja suodattaen ja analysoiden. kuka etsii ja löytää oravat puista, puput niiden alta ja hiirenraadot lumihangesta? (pepin olisi pitänyt olla vinttarijäljestyskurssin yliopettaja). kuka siivoaa urheilupuistosta siltä hienolta nurmikentältä pupunpapanat? ja siivoamisesta puheenollen: kuka nyt pesee mymmelin silmät ja iidan korvat?

kuka nyt tekee pesän kainaloon, kun datailen soffalla? kuka lämmittää emännän varpaita ja kerjää iltapalaleipiä vienosti, jottei tulisi häätö. teksteissä ei ole myöskään ison mustan kirsun aiheuttamia näppäilyhäröjä. se kun ei enää eksy näppäimistölle kesken kaiken. kuka nyt tulee antamaan halin työntämällä harakanvarpaansa silmään tai nenään? sopimattomasti, tiedetään, mutta silti niin ihanasti. kyselee yksi alakuloinen. aika kova ikävä voi koiranlasta olla.

09.05.09 hyvinkää: orkp sprinttiderby alkuerä+ trial

tänään säänjumala ei ollut suosiollinen, eikä hesarin sadetutkaan ollut luottamista. enemmän tai vähemmän kovassa sateessa juostiin päivän kisa. onneksi varustus oli kohdallaan. nimittäin tavallinen talkoopestini toimistossa olikin juuri tänään vaihtunut kiinniottoon..

liekö puntari ollut mutainen (ja oli se!), mutta lievästi ylipainoinen iida painoi vielä hieman enemmän kuin viime viikolla :/ 300gr oli tullut painoa lisää, mutta onneksi muut kanssakilpailijat valittelivat samaa.. myy sensijaan kyllä taisi olla samassa painossa kuin viime viikollakin. mutta kuten hatakan aarne totesi: peili käteen! ja näinhän se menee juu, kuten tuo suuri pudottaja joutui omaltakin osaltaan toteamaan

iida osallistui  tänään sprinttiderbyyn, jota sponsoroi tänä vuonna oravikosken konepaja. kisa juostiin 280m  matkalla, kuten kisan nimikin kertoo. kisassa oli koiraa vaille täydet kaksi startillista osallistujia ja iida jälkimmäisessä lähdössä. ensimmäisen startin voiton vei velipoika papu, toiseksi delaware ja kolmanneksi al capone. ajat olivat kovia, alle 19 sekunnin. iidan juoksuseurana olivat even faster, bb-kleopatra, zephyros, el diablo ja tuulihattu. iida sai hyvän lähdön ja piti kakkos-kolmostilaa tiukasti. viimeisessä kaarteessa se ajautui hiukan ulos ja sai pistää tassua toisen eteen pitääkseen paikkansa. finka (even faster) kiri hienosti ja tytöt tulivat samalla ajalla maaliin. ilmeisesti iida oli kuitenkin viiksenmitan edellä, koska se merkittiin kolmanneksi. finaalipaikka oli tosi suuri ja iloinen yllätys! voiton vei nemo ja kakkoseksi tuli tiki. jauhiaisilla oli mitä mainioin kauden aloitus, onnea vielä mansesteriin!

mymmelin soolokoehan jäi käsikellon varaan viime viikonloppuna. siksi se joutui juoksemaan trialin tänään saadakseen luokituksen ja päästäkseen edelleen ryhmäkokeeseen. tekniset häröt kiusasivat tänäänkin ja 350m trial muuttui pitkälle matkalle, koska vain siltä sai sähköisen ajan. pikkumimmi pääsi siis todelliselle koitokselle kaatosateessa. se starttasi ehkä inasen nopeammin kuin viimeksi. juoksulinjoista voisi sanoa, että kyllä se taitaa aikalailla widerin puolelle kallistua. kaarteissa se haki sisään, mutta suorat se veti viitos-kuutoskaistaa saaden ajan 34,30.

nyt katselen pihalle ihastellen ja ihmetellen sinitaivasta ja ilta-auringon kajoa. täällä sisällä kaksi väsynyttä mutta onnellista makoilevat tahoillaan, pesukone laulaa kurapyykki sisuksissaan ja gore texit roikkuvat kuivamassa. mutta siitä viis ja vaikka päivällä keli oli jotakin ihan muuta, niin mieli on hyvä ja rauhallinen. olipa mukava koiraharrastuspäivä!

kausi käynnistyi

myy juoksi grl:n soolokokeen hyväksytysti 350 metrin matkalla hyvinkäällä viime su. käsiaika ei ollut kovin päätähuimaava (24.67), mutta menihän tuossa kopista jalkautumisessa taas pieni hetki. se on se takaoven imu edelleen melkoinen, kuten viime kauden päättyessäkin. paksu häntä se vaan heilui iloisesti oven alta pupua odotellessa. joo, paljastuimme, koppitreeniä ei olla tehty sitten syksyn… muiltaosin juoksu sujui ihan hienosti: juoksulinjakin löytyi sisempää kuin tauolle jäätäessä, hyvä niin.  koska emme maalikameran toimimattomuuden vuoksi saaneet virallista aikaa, myy juoksee ensi la kisassa trialin saadakseen luokituksen ryhmäkoetta varten. iida jäi vielä odottamaan tulevaa lauantaita avatakseen oman kautensa.

Peppi 07.12.2005 – 27.04.2009

” and you’re a million miles away
i’ll never get a chance to hold you…”

meille niin rakas peppi on lähtenyt pieneksi mustaksi enkeliksi koirien taivaaseen. sen ainutlaatuista luonnetta, silmiähivelevää kauneutta, pikku harakanvarpaita ja kaikenmoisia kepposia jäämme nyt kipeästi kaipaamaan. kunpa vain olisimme saaneet pitää pepin luonamme vielä pitkään. mutta ei edes maailman vahvin whippettyttö pystynyt vastustamaan niskavammansa aiheuttamia oireita. omistajan velvollisuus auttaa parasta ystävää kävi väistämättömäksi.

peppi nukkui pois kivuista oman mamman sylissä, iltapäivän auringon hellässä lämmössä. kiitos rakas peppi tästä niin lyhyestä, mutta sitäkin mieleenpainuvammasta yhteisestä ajastamme. sydämessä suunnaton ikävä ja suru, joita mitkään sanat maailmassa eivät riitä kuvailemaan.

maneesiharkat

raahauduin flunssaisena kerkkoon maneesille, mikä oli sinänsä jokseenkin hölmöä. sairaana kun pitäisi tietysti levätä. mutta koirien psyykenhoito ja treenit ennenkaikkea ja matkaan siis lähdettiin. etenkin kun tämä oli ainokainen lauantai, kun työ- ja muut menot antoivat myöden.

myy pääsi eb-poikien foxin ja jalon kanssa samaan ryhmään. tosi kivasti natiaiset leikkivät keskenään. tosin jossain vaiheessa pojat alkoivat olla poikia ja siinä vaiheessa mymmelillä meinasi loppua kärsivällisyys.

(tässä kohtaa loppui ak:n kamerasta akku, joten treenien fotodokumentointi jatkuu muissa blogeissa)

vieheenveto sai pikkuwipuset hurmioon ja vedot menivät kaikilla tosi hienosti. iida oli hiukan ymmällään tilanteesta, eikä innostunut leikkimään wallun kanssa kuin nimeksi. ehdin jo epäillä sen terveyttä, kun pallokaan ei oikein kiinnostanut. viehe sen sijaan sai lopulta ihan normireaktion aikaiseksi, eli eiköhän tuo ihan terve ole. vaikkakin hiukan pullero

olipa taas hupsut hömpötykset ja hauskaa, taudista huolimatta . kiitos kaikille asianosaisille! (tämä päivä meneekin sitten suosiolla soffalevossa). tuolla muutama kuva pikkutikuista:

ps.mistäköhän löytyisi niin syvä koppa, että tämä hookoon sinistä muistuttava lärpäke mahtuisi sinne…?

pääsiäisluut(a)

me tytöt paitsi luudittiin omaa pihaa pääsiäisenä, myös piipahdettiin korppoossa kurkkaamassa kevään edistymistä. näimme mm. västäräkin ja muutaman hassun kurjen evästämässä pelloilla. peppi kunnostautui jäljestyspuuhassa (jo ennen kurssia) ja löysi suuren aarteen eli kauriin reisiluun. iida luonnollisesti vohki sen ja johdatti mustikoita luu suussaan pitkin niittyä. olipa kova homma saada luu pois tikuilta ja vielä kätkeä se syvään ojaan. myy reippaana uimarina jopa pulikoi ojan hyisessä vedessä saadakseen anastetun aarteen takaisin.

kotimatkalla näimmekin sitten luonnonihmeitä enemmän kuin koko visiitillä yhteensä: muutaman kauriin ja aivan mahtavan suuren kurkiairueen laskeutumassa nauvoon. viimeksi olen moista laskeutumisprosessia päässyt seuraamaan muhussa (virossa) jokunen vuosi sitten. hienoja ovat nuo isot siivekkäät!

aurinkoisia kevätpäiviä ja piikki pyllyssä

ihanassa keväisessä paisteessa on ollut aivan mahtavaa ulkoilla. tikut leikkivät omalla pihalla ahkerasti ja kavereiden kanssa on myös ulkoiltu. alla lennu-kelpie näyttää saavan kyytiä sinnalta ja myyltä. tosiasiassa se näyttää tietä pienille.

peppipolo koki taas kovia. tänä aamuna huomasin sen kankussa ammottavan reiän. tietenkin vasta kun aamuruuat oli jo popsittu parempiin suihin, eli nukutus ja haavan ompelu ei enää tullut kyseeseen. olin aivan äimänkäkenä tapahtuneesta. yöllä ei kuulunut mitään ylimääräisiä ääniä, eivätkä tytöt edes tappelisi kotioloissa toisiaan haavoille. ainakaan keskellä yötä, ilman mitään ärsykkeitä. pienen salapoliisityön jälkeen pahoinpitelyn pääepäillyksi jäi olohuoneen “koiratuoli”. se on palvellut jo kolmannessa koirapolvessa ja on erityisesti pepin suosikki. tuolin puiset käsinojat on hieman pureskeltu (kolmessa koirapolvessa), mutten koskaan ole tajunnut tuolia vaaralliseksi. sitä se kuitenkin oli (huom. imperfekti) ja pee on ilmeisesti asentoa vaihtaessaan jäänyt johonkin puusäleeseen kiinni. seurauksena palkeenkieli ja 5 sentin kolikon kokoinen reikä ihon läpi. ompelu ei enää siis ollut mahdollista ja ihon liikkuvuus ja lihaskudoksen läheisyys ei suosinut myöskään liimausta. eli nyt suihkutellaan haavaa, syödään metacamia ja otetaan iisisti. onneksi luonto parantaa ja haava on jo alkanut umpeutua mallikkaasti.

ps. takinkääntäjätuoli on nyt manan mailla, r.i.p. kiitos uskollisesta palveluksesta.